Puheenjohtaja

Leena Sippola
p. 044 328 9053
leena.mar.sippola (a) gmail.com

Leena Sippola

Puheenjohtajan kirje TULES-viestissä 1997/1

Kiitos luottamuksestanne hyvä reumayhdistysväki. Teen parhaani minulle myönnetyssä arvokkaassa puheenjohtajan luottamustoimessa. Minä yksin en ole kuitenkaan reumayhdistys, vaan sen muodostamme kaikki me yhdessä. Tarvitsen teitä. Kerron aluksi vähän itsestäni, koska kaikki jäsenemme varmaan eivät vielä tunne minua.

Olen lähes vuosi sitten 50-vuoden merkkipaalun ohittanut, elämänmyönteinen naisihminen. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi lasta, jotka ovat jo lentäneet pois pesästään. Minulla on myös jo kaksi lastenlasta, jotka ovat kuin silmäteräni.

Sairastuin nivelreumaan vuoden 1972 alussa. Sairauteni kulku on ollut varsin vaihtelevaa, koska väliin on ollut huonompia jaksoja ja sitten taas vuosiakin kestäviä hyviä aikoja.

Maatalon emännästä vuonna 1975 Raahen kaupungin palvelukseen siirryttyäni olin koulusiivoojana. Sitten reuma alkoi jälleen määräillä elämääni ja 80-luvulla olinkin määräaikaiseläkkeellä n. 6 vuotta. Sairauteni helpotti jälleen sen verran, että vuonna -89 minut voitiin uudelleensijoittaa kevyempään työhön eli koulunkäyntiavustajaksi.

Nämä viimeiset 8 vuotta työelämässä ovat olleet parasta aikaa, mitä olen voinut työssäni saada ja kokea. Työ lasten kanssa on eloisaa ja iloista, mutta ennen kaikkea minulle on ollut tärkeää se, että olen voinut tuntea itseni tarpeelliseksi ja tehdä jotain toisen ihmisen hyväksi.

Tämä vapaaehtoinen järjestötoimintatyö on myös sellaista, josta olen saanut itselleni elämän eväitä, joita arvostan. Liityin yhdistyksen jäseneksi 1975 ja hallitukseen olen kuulunut vuodesta 1987, josta viimeiset 5 vuotta olen toiminut siinä sihteerinä.

Reuma on sellainen sairaus, jota en kyllä soisi kenellekään, mutta se on kuitenkin kasvattanut ja antanut minulle positiivisesti ajatellen ainakin ystäviä. Ilman tätä sairautta en olisi varmaankaan tutustunut teihin, hyvät ystävät. Iloitsen myös niistä pienistä asioista, joita elämä tuo eteeni aina silloin kun on parempi päivä.

Yhdistystoimintaan kuuluu tärkeänä osana virkistys ja yhdessäolo, mutta edunvalvonta tulee myös aina vaan tärkeämmäksi, koska näyttää siltä, että valtio on heikentämässä vammaisten etuja.

Talvipäivillä Sallassa, johon osallistuimme nyt helmikuussa, Reumaliiton puheenjohtaja Teuvo Komulainen toi esille sellaisia asioita, joihin reumayhdistysten on otettava kantaa. Vammaislainsäädäntöä ollaan uusimassa ja siinä on kohtia, jotka evät kylläkään ole kaikin osin vammaisten etujen mukaisia vaan päinvastoin. Näitä asioita puidaan maaliskuussa Heinolassa pidettävässä reumayhdistysten puheenjohtajien Pyöreänpöydän kokouksessa. Sinne olen menossa niillä eväillä, joita olen kerännyt oman yhdistyksemme hallituksen kokouksissa.

Suomen Reumaliitolla on juhlavuosi. Tänä vuonna tulee täyteen 50 vuotta. Vuoden teemana on KESKELLÄ ELÄMÄÄ. Myös meidän yhdistys juhlistaa tätä juhlavuotta syksyyn ajoittuvalla Reumaviikolla erilaisin tempauksin. Suunnitelmiin kuuluu mm. vierailu Oulun Diakonissalaitoksen reumaosastolle, apuvälinenäyttely jäsenillassa ja myös jotain kevyempää, kuten tanssit tai hyväntekeväisyyskonsertti. Näistä kerrotaan tarkemmin sitten TULES‑viestin syksyn numerossa.

Yhdistyksemme toimintakuva on muuttunut viime vuosien aikana. Puheenjohtaja on vaihtunut kahden vuoden välein, mutta jokainen puheenjohtaja on aina jättänyt yhdistyksen toimintaan jotain pysyvää ja hyvää. Yksi on ainakin tämä TULES-viesti, jonka avulla pystyn lähestymään teitä, hyvät ystävät, tämän kirjoituksen avulla.

Toivon, että otatte yhteyttä minuun niin hyvässä kuin vähemmän hyvässäkin mielessä. Tarvitsen siis apuanne ja toivon, että saan teiltä uusia ideoita ja toiveita tulevalle toiminnallemme.

Vesi tippuu räystäiltä ja kevät on tulossa, joten toivotan teille kaikille oikein hyvää kevättä ja lämmintä, kivutonta kesää.

Leena Sippola